Jouduin alkuverryttelyssä tekemään paljon töitä, jotta sain Apollon kuulolle ja mitään taivutuksen tapaisiakaan aikaiseksi. Uusi ympäristö ja maneesin nurkkien tuijottelu kai vei hevoselta kaiken huomion... Apollo oli kyllä harvinaisen reipas heti alusta asti. Vasta-asetukset onnistuivat alkuun kovin satunnaisesti, Apollo kun oli tapansa mukaan aluksi melko kankea. Tunsinkin itseni ihan aloittelijaksi kun ruuna vain sitkeästi tunki lapa edellä menemään. Keskityin enemmän siirtymiin ja sain Apollon paremmin hereille, jolloin asettamisestakin tuli kummasti vaivattomampaa. Tuskan hiki alkoi kyllä nousta jo tässä vaiheessa ja luovutinkin fleecetakkini maneesin nurkkaan.

Pohkeenväistöjä olemme jo kotona harjoitelleetkin runsaalla kädellä ja ne luonnistuivat tälläkin kertaa ihan mukiinmenevästi. Sivuttaisliike olisi saanut olla ehkä vielä hieman isompi, mutta mielestäni suorituksemme oli tasoomme nähden hyvä ja pienemmällä väistätyksellä myös eteenpäinpyrkimys (mikä ei Apollon kanssa ole mikään itsestäänselvyys muutenkaan) säilyi paremmin.

Laukkaharjoituksessa Apollo alkoi jo hieman hyytyä. Varsinkin vasemmassa kierroksessa vastalaukan ylläpitäminen oli vaikeaa kun Apollo pudotti milloin raviin ja milloin ristilaukalle. Me emme pahemmin ole vastalaukkaa treenanneet, joten tämä harjoitus oli nyt oikein tarpeellinen. Kyllä meiltä pari ihan kohtuullistakin suoritusta nähtiin. Loppuverryttelyssä Apollo oli jo ihan naatti, mutta niin oli myös ratsastaja. Jäi hyvä mieli onnistumisista ja saimme hyviä vinkkejä vielä harjoitusta vaativien asioiden tiimoilta.

Saavuimme Saanan Samojen pihaan hyvissä ajoin, jotta ehtisimme sovittaa Apollolle koulusatulaa lainaksi ja muutenkin palautumaan matkasta. Oi autuus, millaiset maisemat meitä perillä odottivatkaan! Apollokin oli selvästi tyytyväinen päästessään jaloittelemaan pitkän kopissa seisomisen jälkeen.

Sopivan penkin löydyttyä pääsimmekin pian aloittelemaan alkulämmittelyä. Apollo on vähän hidas vertymään, joten varasin meille parisenkymmentä minuuttia aikaa tutustua maneesiin ja saada "moottori" käyntiin. En edes muista koska olen viimeksi ratsastanut sisätiloissa... Meillä riittikin aluksi ihmettelemistä uudessa paikassa, vaikka Apollolla on kyllä kokemusta maneesista edellisen omistajan ratsastuskoululta. Meno kuitenkin tasaantui kun maneesiin tuli lisää ratsukoita ja Apollon ei tarvinnut pelätä jäävänsä yksin ratsastushallin kulmissa lymyävien tonttujen kynsiin.

Tunnin alettua kävimme ensin läpi istuntaan liittyviä perusjuttuja. Meikäläinen joutui pidentämään jalustinhihnoja ja seuraavaksi oli vuorossa lonkanavaamisjumppaa. Kyllä taas huomaa, että on vierähtänyt tovi siitä kun on viimeksi tullut ratsastettua valvovan silmän alla. Oliko tämä laji tosiaan näin vaikea? :D Yritin istua yhtä aikaa jalat rentona ja keskivartalo napakkana ja samalla vielä joustaa lantiosta. Ainiin, tietysti myös hartiat rennosti takana ja katse eteenpäin. Epätoivoisen keskittynyt ilmeeni ei varmaankaan jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Ratsastimme aluksi ympyröitä ja voltteja pyrkien vaikuttamaan hevoseen istunnalla ja painoavuilla. Apollo oli aluksi vähän kujalla siitä mitä siltä pyysin ja voltitkin kai muistuttivat enemmän epämääräistä kanamunaa kuin siistiä ympyrää. Mutta minä tyttöhän en antanut periksi ja kyllä se Apollokin lopulta saatiin paremmin kärryille jutun ideasta. En kyllä itsekään saanut armoa kun Norpatar komensi muistamaan milloin mitäkin. Vähän veikkaan että voisi ratsastajalle tehdä pienoinen kuntokuuri hyvää, sen verran hiki tuli selässä töitä tehdessä.

Laukkatyöskentelyssä harjoittelimme Apollon kanssa temponlisäyksiä. Apollo tuntui oivaltaneen tunnin idean ja kuunteli yllättävän kevyesti painoapuja. Myös pohje tuntui menevän laukassa hyvin läpi, myös kaarevilla urilla. Ympyröistä tulikin oikeastaan pyöreämpiä kuin ravissa. Laukkaa lyhentäessä sain aluksi käyttää voimakkaampia apuja, mutta kyllä se alkoi pian sujua tyydyttävästi pelkällä istunnallakin. Yritimme myös paria laukanvaihtoa. Norpatar ilmoitti pian että mietin ihan liikaa, vaihtoon riittää pienempi ja eleettömämpi painoapu. No niin, tietysti Norpatar oli oikeassa ja seuraava vaihtomme onnistui siististi aivan pienellä istuinluun työnnöllä kun muistin istua ryhdikkäästi. :)

Loppuverryttelyn suoritimme itsenäisesti maneesissa. Kävin myös ihastelemassa maisemia tallin lähistöllä Apolloa talutellen, kun olin ensin käynyt palauttamassa lainassa olleen satulan. Pitäisiköhän sitä harkita oman koulusatulan hankintaa, oli nimittäin ihan mukava istua... Apollo joutui tänään kunnolla töihin, mutta uskallan väittää että ratsastaja sai silti enemmän rääkkiä kuin hevonen. Ja se oli varmasti tarkoituskin. Valmennus oli opettavainen ja tunnilla tuli tehtyä paljon oivalluksia, joita meillä taatusti hyödynnetään jatkossakin!

Eilisen vauhtinäytöksen jälkeen päätin tänään tehdä vähän rauhallisemman maastolenkin. Kävimme ensimmäisen kerran maastossa ihan vain keskenämme. Mitään kovin pitkää lenkkiä emme lähteneet kiertämään, vaan laitoin ruunan rämpimään umpimetsässä tasapainoharjoittelun nimissä. Apollo oli ihan nätisti ottaen huomioon, että sillä ei ollut kaveria turvana. Muutamaa säpsähdystä lukuun ottamatta reissu meni oikein rennosti ja Apollo uskalsi oikaista kotiin sille uutta polkua pitkin. Taisi ruuna kuitenkin olla helpottunut, kun päästiin takaisin kotitallille. Pihalla se hirnui isoon ääneen, että kaikki varmasti tietävät sen palanneen yhtenä kappaleena perille. ;)

Päätimme lähteä hyödyntämään naapurin sänkipeltoa, nyt kun se vielä on käytettävissä. Eilinen sade jäi sen verran niukaksi, että pohjakin vaikutti ihan ratsastettavalta. Morris oli taas menossa mukana ja molemmat ratsut vaikuttivat innokkailta kun pääsivät isolle aukealle reippailemaan. Lämmittelimme kiertämällä pellon ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sovimme laukkaavamme tallilta pois päin, jotta hevoset eivät innostu liikaa. Ensimmäisen kierroksen otimme tosi rauhallisesti ja hevoset pysyivät hyvin hanskassa. Ravailimme takaisin tallin puoleiseen päätyyn ja otimme vähän reippaamman lähdön seuraavalle spurtille. No siitäkös Apollo kuumeni ja lähti kerrassaan lapasesta! En saanut mitään kontrollia ruunaan kun se kaahotti elämänsä kyllyydestä kohti pellon laitaa. Sain sentään pidettyä linjan suhteellisen suorana ja vältyimme yllättäviltä sivuloikilta, joten pysyin kyydissä mukana. Onneksi myös sänkkärin pohja piti, eikä Apollo astunut mihinkään kuoppaan. Toisella laidalla sain Apollon käännettyä isolle ympyrälle ja muutaman kierroksen jälkeen ruuna irrotti kuolaimesta niin, että sain taas ohjasavut läpi. Voi mikä pöllö hevonen!

Jätimme hurjastelut siltä päivältä ja jatkoimme rauhallisemmissa merkeissä ravailemalla ja treenaamalla siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia pellolla. Myöhemmin pystyin jo naureskelemaan, että taisi Apollon sisäinen täysiverinen hieman herätä siinä ympäristössä. Onneksi Morris käyttäytyi fiksusti, eikä lähtenyt mukaan Apollon hölmöilyyn. Siinä olisikin ollut tekemistä, jos molemmat olisivat yhdessä juosseet kilpaa tai ratsastaja pudonnut kyydistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin!

Taas on viikko vierähtänyt niin että hujahti. Apollon kanssa olemme tehneet ihan perustyöskentelyä kentällä ja eilen tulin pitkästä aikaa juoksuttaneeksi ruunaa. Laitoin puomeja hevosen pään menoksi ympyrälle ja Apollo oli aluksi kuin mato yrittäessään pujotella niiden ohi. Kun sitten vihdoin sain hevosen menemään yli, olikin vuorossa kunnon naurut. Niin hauskalta se jalkojen suhteettoman valtava nostelu näytti! Tänään ilma vaikutti vähän pilviseltä enkä viitsinyt lähteä alkuperäisten suunnitelmien mukaan maastoilemaan. Sateen yllättäessä päästäisiin äkkiä talliin suojaan.

Lämmittelyn jälkeen työstin Apollolla avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä. Ruuna oli vähän sitä mieltä, että tänään ei millään jaksaisi panostaa moiseen suoritukseen. Annoinkin ruunalle kehut heti muutaman askeleen jälkeen ja jatkoimme sitten hetken aikaa muunlaisten harjoitusten parissa, jotta saatiin motivaatio säilytettyä. Ravissa työstimme pohkeenväistöjä uralta pois ja takaisin uralle. Apollon liike eteenpäin meinasi herkästi hiipua väistössä, joten pyysin välillä enemmän eteen ja sitten taas uudelleen sivulle. Laukassa teimme loivaa kiemurauraa, jolloin Apollo joutui tekemään pienen pätkän vastalaukkaa palatessamme uralle. Molempiin suuntiin tuli aluksi muutama pudotus raviin, mutta suoritus parani kun jatkoimme treeniä ja minä reagoin ajoissa pohkeella ja tarvittaessa raipalla. Laukkatyöskentelyn jälkeen ratsastin vielä rennosti ympyröitä ravissa. Apollolla oli harvinaisen hyvä takaosan työskentely tänään. Jäähdyttelimme kentällä aikamme ja pääsin talliin riisumaan varusteita. Apollo sai sadeloimen niskaansa tarhaan ja hetken päästä alkoikin pieni sadekuuro. Ehdimme siis sopivasti kentältä pois ennen kastumista.

Kengitys! Mielenkiinnolla odottelin miten juttu mahtaa sujua, kun en Apollon kengityskäyttäytymistä ole vielä päässyt todistamaan. Apollo seisoo kuitenkin ihan fiksusti, mitä nyt välillä vähän taitaa nojailla turhan rohkeasti Lauran komennuksesta päätellen. Apollolla on oikein hyväkuntoiset kaviot, kuten jo eläinlääkäri aikaisemmin tässä kuussa ehti toteamaan. Nyt on sitten uudet monot alla, kelpaa taas reippailla ja tehdä ankarasti hommia. ;)

Ehdimme käymään pienellä maastokävelyllä ennen kengitystä. Mukana oli tuttuun tapaan Morris-poni tuomassa turvaa.

Pitkästä aikaa vähän auringonpaistetta! Sen kunniaksi suuntaamme Apollon kanssa kentälle töihin, mutta ensin minulla on hieman valmisteltavaa. Tämän päivän ohjelmaksi olen nimittäin ajatellut pientä estetreeniä. Tai voiko sitä nyt treeniksi kutsua, kunhan vähän haemme tuntumaa hyppäämiseen. Pystytän pari pientä ristikkoestettä toiselle pitkälle sivulle ja pystyesteen lävistäjälle. Apollo on piehtaroinut itsensä oikein "mukavaan" kuntoon ja minulla menee vielä hyvä tovi esteratsuni puunaamisessa. Kentällä Apollo katselee esteitä uteliaana kun nousen ratsaille, se taitaakin jo aavistaa mitä on luvassa. Lämmittelemme molemmissa kierroksissa kaikissa askellajeissa. Teen isoja ja pieniä ympyröitä, temponvaihteluja ja yritän saada Apollon hyvin hereille vaatimalla napakkuutta laukannostoihin.

Hyppäämme ensin lävistäjällä möllöttävän pystyn. Apollon laukka pyörii vähän laiskasti, mutta lähestyminen on hyvä ja Apollo hyppää tottuneesti. Taitaa hevonen vähän naureskella näin pienelle esteelle: viitsiikö sitä nyt edes jalkojaan nostaa. Loikkaamme vielä molempiin suuntin pari lämmittelyhyppyä ja sitten suoritan pystyn perään ristikkosarjan. Apollo joutuu hieman pidentämään askeltaan jotta saa jalkansa sopimaan estevälille. Laskeudun satulasta nostaakseni esteiden puomeja. Apollo saa sillä välin nyhtää ruohoa kentän laidalta. Lyhennän aavistuksen verran myös sarjan väliä ja käyn sitten noutamassa vastahakoisesti mukaani lähtevän herkuttelijan portin pielestä. Apollon askeleet tuntuvat sopivan nyt paremmin sarjavälille. Hyppäämme molempiin suuntiin ja käyn vielä kerran korottamassa pystyä n. 80 cm korkeuteen. Apollo esittääkin siinä kunnon loikan kun seuraavaksi ylitämme kyseisen esteen. Täytyy vähän työstää lähestymisiä, sillä Apollo tuntuu lähtevän herkästi hyppyyn liian kaukaa. Tänään nyt ei vielä sen isompia esteitä ylitettykään, mutta jatkoa ajatellen löytyy ainakin työnsarkaa. Jäähdyttelyn jälkeen jäin taluttelemaan Apolloa kuivemmaksi ennen kuin siirryimme talliin riisumaan varusteita.

Maastossa taas Morriksen seurana, teemme saman lenkin kuin viimeksi. Tänään ratsastan kotiin päin Apollolla edellä, vaikka homma meneekin taas vähän kyttäilyksi. Tekee kuitenkin hevoselle ihan hyvää vähän totutella uusiin asioihin. Apollo päästää tietysti kamalan kasan sillä reitin ainoalla tieosuudella ja minä saan tulla alas selästä potkimaan lannat pois tieltä. Joudun yrittämään monta kertaa ennen kuin pääsen takaisin selkään, sillä Apollo olisi jo kovasti menossa heti kun koukistan polvea ponnistaakseni maasta ylös. Seisomista selkään nousun yhteydessä pitänee siis harjoitella vielä, vaikka kotona Apollolla harvemmin on kiire mihinkään suuntaan.

Harmaa ja tuulinen keli ei oikein innosta urheilemaan. Teemmekin tänään Apollon kanssa vain puolisen tuntia perustreeniä kentällä. Ratsastajalla on jo valmiiksi laiska fiilis ja hevonenkin tuntuu kamalan raskaalta ratsastaa. Apollo liikkuu kuin täi tervassa ja sitä saa jatkuvasti komentaa enemmän eteen, jotta se ei painisi niin kovasti kädelle. Koitan taivutella hevosta pääty-ympyröillä niin sisälle, kuin uloskin päin. Apollo jaksaa keskittyä vain hetken aikaa kerrallaan, pian saankin taas pyytää lisää liikettä ettei vauhti pääse vallan hyytymään. Köpöttelemme lopuksi lyhyen kierroksen tallipihaa kiertävällä polulla ja sitten saakin riittää tältä päivältä.

Tänään lähden ensimmäisen kerran kokeilemaan, miten Apollo toimii maastossa. Lenkkiseuraksi mukaan tulee tarhakaveri Morris, jotta meidän ei tarvitse lähteä yksin ihmettelemään outoja maisemia. Apollo on ehtinyt piehtaroimaan itsensä melkoisen mukavaan kuntoon ja minä joudun kunnolla töihin, jotta ehdin varustaa ratsuni odotuttamatta seuralaisiamme. Valitsemme melko metsäisen reitin ja lähdemme matkaan kellon ollessa vielä reilusti aamupäivän puolella.

Ratsastan Apollon kanssa Morriksen takana. Apollo tuijottelee vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle, eikä oikein osaa ottaa rennosti. Kokeilemme Apolloa myös jonon kärjessä, mutta sitten eteen tulee "en uskalla liikkua, joten jumitan paikoillani" ja "tuolla puskassa on varmaan hirviö, siispä yritän taas äkkikäännöstä johonkin suuntaan" -ongelma. Tyydymme siis perähevosen sijaan ja ratsastan Apolloa reippaasti eteen, jotta se ei jäisi ihmettelemään metsän outouksia. Metsästä päädymme pienelle tienpätkälle, jossa voimme ottaa pätkän ravia ennen kuin käännymme takaisin toiselle polulle. Apollo pysyy kyllä hyvin käsissä, vaikka onkin edelleen melko varautuneen oloinen jännittävien maisemien keskellä. Reilun puolen tunnin jälkeen olemme taas turvallisesti kotona.

Ratsastan Apolloa vielä hetken kentällä, teemme taas paljon siirtymiä (ravi-käynti-ravi) ja pysähdyksiä suoraan ravista, jotta saan hevosen kuulolle. Kun ratsastajallekin alkaa jo pukata hikeä pintaan, alkaa Apollo liikkua pehmeämmin ja antaa paremmin avuille periksi, myös laukassa. Lopulta istun tahdikkaasti harjoitusravissa liikkuvan ja hyvin avuilla olevan toriruunan selässä leveä hymy kasvoillani. Tältä se onnistuminen maistuu! :) Jäähdyttelyn jälkeen leikkaan tallissa Apollolle ratsuharjan ja tasoitan myös hännän kintereiden alapuolelle. Eivätpähän sitten ole jouhet sotkussa, kun kohta alkava kurakausi koittaa syyssateiden saattelemana.

Satula-auto saapuu Raudikkalan pihaan. Satulansovittaja on tuonut mukanaan reilun valikoiman erilaisia satuloita ja huomioinut hyvin toiveeni. Sovitamme pääasiassa yleissatuloita ja kokeilen myös yhtä estesatulaa. Suosikikseni nousee melko leveä ja hyvän säkätilan omaava satula, joka istuu Apollolle hyvin ja tuntuu mukavalta myös istua. Saan satulalle viikon kokeiluaikaa ja samalla ostettua myös satulavyön ja jalustimet.

Pääsen heti satula-auton lähdettyä kokeilemaan uusia varusteita. Apollo on jo valmiiksi melko hyvin verrytelty satulan sovituksen yhteydessä, joten pääsemme pian työstämään myös laukkaa. Apollo on vähän täpäkällä tuulella, luultavasti satulan uupumisen vuoksi vähän kevyeksi jääneiden liikutusten ansiosta. Minä saan ainakin kunnon käsitreenin, kun ruuna laittaa mutkat suoraksi ja koettelee voimiani. Vähän jo kaduttaa että kiinnitin ohjat isoimpaan renkaaseen ja alan kaivata kunnon norsujarruja. Saan ruunan kuitenkin paremmin kontrolliin pääty-ympyröillä ja annankin hevosen purkaa tarmoaan reippaassa laukassa, vaihtaen vain välillä suuntaa. Ennen pitkää Apollo alkaa väsyä ja harjoittelemme vielä hetken aikaa ravi-käynti-ravi siirtymisiä ennen loppukäyntejä. Apollo näyttää saaneen hien päälle, mutta taluttelen ruunan kuivaksi ennen paluuta tallille.

Sovittelen eilen ostamiani uusia suitsia Apollolle. Koko ainakin vaikuttaisi olevan oikea. Uusi nahka ei oikein anna vielä periksi ja saankin vääntää sormeni kipeiksi, jotta saan hihnan soljet kiinni ja taas auki tarpeen mukaan. Apollo malttaa hienosti mielensä kun touhuan sen pään ympärillä ja lopulta saan suitsien säädöt oikein. Lähdemme testaamaan varustusta kentälle ilman satulaa. Teemme käynnissä vähän taivutteluja kiemuraurilla ja kokeilen muutaman askeleen verran raviakin molempiin suuntiin. Apollon liikkeet tuntuvat kuitenkin vielä niin vierailta, että tyydyn tänään lähinnä vain köpöttelemään.

Ratsastusrupeaman jälkeen Apollo ja Morris pääsevät kentälle yhtä aikaa tutustumaan toisiinsa. Ensin ruunat nuuhkivat ja pitävät pienen "älämölö-episodin". Hetken päästä kummatkin painuvat häntä tötteröllä pitkin kenttää ja sitten rauhoittuvat tutkimaan josko kentän laidalta löytyisi jotakin syötäväksi kelpaavaa. Uskallan pian laittaa hevoset samaan tarhaan ja molemmat tuntuvat tulevan toimeen keskenään.

Apollo on kotiutunut ihan hyvin ja tarhaillut Morriksen viereisessä aitauksessa. Tänään olen ajatellut kevyesti liikuttaa ruunan ja suuntaammekin kentälle riimun ja juoksutusnarun kanssa. Apollo on helppo juoksuttaa, vaikka uusi ympäristö sitä vielä selvästi hieman ihmetyttää. Työskentelemme kentällä vain noin vartin verran, ravissa ja käynnissä. Apollon verryteltyä lähden vielä taluttamaan ruunaa pihan läheisyyteen ja maistelemaan pellon vieressä kasvavaa vihreää. Apollolle se sopii oikein hyvin, sillä tarha ei ole niin rehevä. Välillä ruuna nostaa päänsä ja tarkkailee ympäristöään varuillaan. Mitään hötkyilyä ei kuitenkaan tapahdu ja palaammekin hetken kuluttua takaisin turvalliselle tallipihalle.

Käyn illemmalla ostoksilla paikallisessa hevostarvikeliikkeessä. Mukaan tarttuvat full-koon suitset englantilaisella turpahihnalla ja pessoakuolaimet. Lisäksi löydän pari sopivan kokoiseksi arvioimaani yleismallista satulahuopaa alennuskorista. Satula-auto on tilattuna viikonlopuksi, joten kohta pääsemme aloittamaan kunnon treenaamista.

Kyllä on odottavan aika ollut pitkä, mutta tänään on viimein Se Suuri Päivä! Lähden ajoissa matkaan, jotta saamme rauhassa lastattua Apollon klinikkareissua varten. Ostotarkastus suoritetaan klinikalla, jotta samalla saadaan tarvittaessa otettua röntgenit jaloista, mikäli taivutuskokeen tulokset antavat siihen syytä. Apollo on jokseenkin epäluuloinen trailerin suhteen, eikä suostuisi astumaan sisälle edes kauraämpärin voimalla. Liinojen avulla ruuna saadaan kuitenkin lopulta ketterästi lastattua mukaan. Matka sujuu ongelmitta ja Vuokosken hevosklinikalla meidät vastaanottaa eläinlääkäri Sussu Lahti.

Ostotarkastus aloitetaan tarkastelemalla hevosta ulkoisesti. Apollo on eläinlääkärin mukaan hieman massattomassa kunnossa ja hän antaakin hyvödyllisiä liikutus- ja ruokintaohjeita joilla pääsisimme alkuun lihaskunnon parantamisessa. Hevonen on kuitenkin muuten hyvinvoiva, karva kiiltävä ja kaviot erinomaisessa kunnossa. Taivutuskokeesta Apollo selviää puhtain tuloksin ja liikkuu hienosti liinassa juoksutettaessa. Purukalustostakaan ei löydy huomautettavaa, joten raspaamista kannattaa ajatella seuraavan kerran aikaisintaan puolen vuoden kuluttua. Eläinlääkärin suosituksesta päädyn lopulta myös kuvauttamaan Apollon. Onpahan sitten ainakin vertailukelpoiset kuvat, jos myöhemmin tulee tarvetta tehdä röntgentutkimuksia. Mitään löydöksiä ei kuvissa ilmene ja Apollo todetaan täysin terveeksi.

Teemme Shavon kanssa kauppapaperit loppuun ja lastaamme Apollon traileriin kotimatkaa varten. Raudikkalaa kohti suuntaa huomattavasti köyhtynyt, mutta onnesta soikea hevosenomistaja.

Raportti Apollon osto- ja vakuutustarkastuksesta:
"Teimme Apollolle ostotarkastuksen, johon sisällytimme röntgenin. Aloitimme perustarkastuksella. Massaa Apollolla saisi olla aavistuksen enemmän ja lihaksikkuutta saisi olla enemmän. Kannattaa aloittaa hevosella aktiivinen harjoittelu, jotta lihaksikkuutta saataisiin. Ruokaakin saa antaa hieman tavallista enemmän ainakin alkuun. Karva oli melko kiiltävä ja hyväkuntoinen, samoin kaviot näkyivät olevan todella vahvat. Suusta ei löytynyt mitään erityistä. Otimme Apollon myös liinaan missä katsottiin ruunan liikkeitä. Apollolla on reippaat askeleet ja hieno pyörivä laukka. Siisti ja puhdas liike joka askellajissa. Lopuksi käytimme Apollon röntgenissä, jossa kuvasimme koko hevosen. Kaikki näytti siistiltä ja hevonen on terve."

Aamupäivällä saavun odotusta täynnä Narrilaivan pihaan. Shavo noutaa tarhasta komean ruunikon tallipihalle tarkasteltavakseni. Hevonen vaikuttaa hyvinvoivalta ja valppaalta. Lyhyen tutustumisen jälkeen satuloimme Apollon tallissa. Ruuna on varsin kiltti hoitaa, kuten minun on annettu ymmärtää. Suuntaamme kentälle ja nousen selkään innostuneen jännityksen saattelemana.

Heti ensimmäiseksi totean, että Apollo on malliltaan varsin leveäselkäinen ja suuriliikkeinen hevonen verrattuna siihen mitä yleensä olen tottunut ratsastamaan. Apollo on myös vireällä tuulella ja huomaan ruunan vahvaksi kun se painaa välillä kädelle. Aluksi Apolloa ei oikein kiinnosta keskittyä, vaan ruuna porhaltaa ravissa kaikki kaaret lapa edellä läpi. Taitaa vähän testailla vierasta ratsastajaa... Pienen alkulämmittelyn jälkeen Apollostakin löytyy tahtia ja ratsastaminen muuttuu vähemmän raskaaksi. Ratsastan kaikki askellajit huolellisesti läpi ja kokeilen vähän väistöjä: Apollo tuntuu liikkuvan hyvin, joskin on ehkä aavistuksen vahvempi vasemmalta puoleltaan. Shavo pystyttää pari estettä jotta pääsen kokeilemaan myös hyppäämistä. Apollo tuntuu pitävän hyppäämisestä kovasti ja sehän sopii minulle vallan mainiosti. Alkaa tuntua siltä, että olen löytänyt etsimäni hevosen. Myös ulkopuoliseksi arvioijaksi mukaan lähtenyt ystäväni on sitä mieltä, että Apollo vaikuttaa kaikin puolin sopivalta.

Sovimme Shavon kanssa eläinlääkärin tarkastuksesta varsinaisen ostopäivän yhteyteen. Lähden kotimatkalle hyvillä mielin: kohta Apollo lähtisi kanssani kotiin!

Selaan jälleen hevosten myynti-ilmoituksia kuin varkain. Enhän minä ole edes aikeissa hankkia mitään hevosta, mitä nyt vähän vain katselen ja viattomasti taas haaveilen...

Narrilaivan kotisivuilla huomaan houkuttelevan ilmoituksen torinhevosruunasta. Kyseessä on 8-vuotiaaksi kääntyvä, reaali-ikääntymistä noudattava, estekapasiteettia omaava hevonen, joka on Narrilaivassa työskennellyt viimeiset pari vuotta senioireiden tuntiratsuna. Apollo on myyjän mukaan ratsuna vielä ikäisekseen jokseenkin raaka, mutta erittäin kehityskelpoinen tapaus. Ruunaa kuvaillaan luonteeltaan hieman säikyn puoleiseksi, mutta muuten oikein kiltiksi ja mukavaksi. Tutkailen kuvia ja mietin, voisiko minun hevoseni näyttää niissä esiintyvältä ruunikolta. Hintakin olisi kohdillaan ja minut valtaa kutkuttava tunne. Kypsyteltyäni ajatusta otan yhteyttä hevosen myyjään ja sovimme ennen pitkää koeratsastuksesta.