Utuinen aamupäivä oli laskenut kentälle aavemaisen sumupeitteen. Kävin etukäteen asettelemassa puomeja pitkille sivuille, sillä tänään olin ajatellut työstää tasapainoharjoituksia ja kokoamista/lisäämistä. Morris oli aluksi melko täpäkkänä, säpsyi lintuja ja tekipä kertaalleen pikku spurtinkin kesken lämmittelyn. Huomautinkin ponille, että sen kannattaisi säästellä moiset energiat päivän töihin. Toisaalta tunsin ymmärrystä ponin heikkohermoisuutta kohtaan. Ympäristö vaikutti tavallista hiljaisemmalta, aivan kuin koko maailma olisi seisonut odottavana paikoillaan usvaan käärittynä. Morris kyllä rauhoittui nopeasti kun alettiin kunnolla töihin ja ensimmäisten laukkojen jälkeen se alkoi tuntua tosi hyvältä. Kentän päädyissä keskityin enemmän kokoamiseen ja asettamiseen, puomeilla poni joutui puolestaan vähän venyttämään askeltaan. Kauaa ei kuitenkaan hyvästä työmoodista päästy nauttimaan, sillä loppua kohti Morris väsyi ja jouduin keskittymään tahdin ylläpitämiseen. Lopeteltiinkin sitten ihan lyhyeen maastoköpöttelyyn.

Parin päivän päästä on edessä jälleen koitos kenttäradalla. Olemme Morriksen kanssa hyvin valmistautuneita ja nyt pidetään pari päivää vähän kevyempää liikutusta, jotta poni jaksaa painaa radalla. Laidunkausi on tosin tehnyt tehtävänsä ponin muodoille, eikä Morris ole nyt ihan yhtä sutjakassa kunnossa kuin aikaisemmin keväällä, jolloin viimeksi kilpailimme kenttäratsastuksen jalossa lajissa. Kunto on kyllä muilta osin kohdillaan ja uskonkin, että tapahtuma sujuu ihan mukavasti osaltamme.

Tänään kävimme reippaalla käyntilenkillä maastossa, ilman satulaa. Oli aika pilvinen ja tuulinen ilma, mutta eivätpä ainakaan ötökät kiusanneet. Unohduin vähän haaveilemaan satulassa ja lenkki venyi hieman aiottua pidemmäksi. Ei haitannut meistä kumpaakaan, oli kiva rentoutua kauniiden peltomaisemien keskellä.

Taina ehti pitkästä aikaa pitämään lauantain valmennustuntia. Voin sanoa, että kroppa kiittää vielä ensi viikollakin tämän kertaisesta rääkistä. Taina oli tiukalla tuulella ja vaati paljon, pidimme melko istuntakeskeisen tunnin. Morris oli aluksi tavattoman laiska ja sain puristaa pohkeeni turraksi ilman, että sillä oli merkittävää vaikutusta. Onneksi poni siitä sitten vetristyi ja lopputunnista kulki jo hienosti takaosa alla ja antoi edestä myöten kevyellä tuntumalla. Tainakin kehui että kyllä tästä vielä kouluponi saadaan. Pyh! Morrishan on meikäläisen estetykki, vaikka kyllä tuo koulupuolikin joskus sattuu sujumaan. ;)

Harjoittelimme paljon kaarevia uria: perusvoltteja eri kokoisina ja kiemurauraa, vähän tehtiin väistöjäkin että saatiin ratsukon molemmat osapuolet hereille. Lopputunnista alkoi jo tuntua, että jalat alkavat kramppaamaan työskentelyn seurauksena ja Tainahan laittoi sitten ratsastamaan ilman jalustimia - jotta saadaan istunta syväksi ja kintut rennoiksi. Noh... nyt on kyllä takamus aivan muussia, hah! Morris taisi siinä kohtaa melkein tahallaan vähän astua töksähtävämmin... vai kuvittelenko vain, hehee? Taas saatiin kunnon treeni, toivottavasti päästään taas pian valvovan silmän alle uurastamaan lisää!

Kyllä se "kenttäkärpänen" taisi nyt puraista pahemman kerran, sillä kurjasta kelistä huolimatta suuntasimme aamulla kohti Haroldlynin tiluksia. Perillä sää oli harmaa ja tuulinen, mutta Morris oli tänään oikein energinen ja hyväntuulinen. Suorituksemme sujuikin paremmin, kuin marraskuinen esityksemme. Rataesteillä Morris ei ollut aivan terävimmillään ja koulusuorituskin jäi sellaiseksi "kunhan tässä vähän köpötellään"-suoritukseksi, mutta maasto-osuus sujuikin sitten odotettua paremmin. Morris oikein heräsi kun pääsi painelemaan kilpailun viimeiselle osuudelle ja sijoituimmekin luokan keskivaiheille.

Aamuvarhaisella lähdimme Annun kanssa kohti Taikakuun Kartanon kenttäkisoja. Tapahtuma oli suuri (KERJ-Cup), joten paikalla oli paljon osanottajia. Morris ei oikein tuntunut viihtyvän niin suuren hevos- ja yleisömäärän joukossa ja käyttäytyi melkoisen hermostuneesti koko päivän. Tapahtuma oli kuitenkin hyvin organisoitu ja asiat sujuivat mallikkaasti, kiitos Taikakuun porukalle hyvin järjestetystä kilpailusta!

Meidän osaltamme kilpailu meni hieman penkin alle, kun ponilla ei riittänyt keskittymiskykyä juuri nimeksikään. Maasto-osuudella poni oli jo aika väsynyt kaiken häseltämisen jäljiltä ja suoritus jäi valitettavasti melkoisen vaisuksi. Aivan viimeiseksi emme kuitenkaan sijoittuneet ja tästä voimme taas kokemusta rikkaampina jatkaa kenttäponin työstämistä eteenpäin. Morriksella on — tämänpäiväisestä esityksestä huolimatta — jo aikaisempaa kokemusta kenttäradoista, mutta ratsastaja on vielä melkoisen noviisi. Olen aina ollut kiinnostunut kenttäratsastuksesta, mutta nyt vasta kantti riitti radalle asti lähtemiseen. Toivottavasti innostus pysyy yllä ja meidät tullaan vastaisuudessakin näkemään maastoesteillä.

Nyt on ensimmäinen kilpailukokemus Ponin kanssa takanapäin. Morris oli helppo lastata ja matkat sujuivat hyvin molempiin suuntiin. Kisapaikalla Morris kuitenkin oli kuin viritetty viulunkieli. Hälinä ja ihmispaljous sai Morriksen käymään ylikierroksilla ja minulla oli jo lämmitellessä täysi työ pidellä ruuna jossakin järjestyksessä ja väistellä muita ratsukoita. Taisi siinä jo muutama läheltäpiti-tilannekin tulla eteen kun poni ei ollut kuulevinaankaan kääntäviä apuja. Meidän vuoromme tullessa Morris alkoi jo hieman väsyä ja antaa periksi. Onneksi tajusin lähteä hyvissä ajoin lämmittelemään... Suorituksemme radalla ei kuitenkaan ollut erityisen rento, vaikka ihan mukavastihan se loppujen lopuksi meni ja minäkin muistin radan oikein. Sijoille ei nyt tällä kertaa ollut asiaa, mutta ainakin olemme yhtä kokemusta rikkaampia! ;)

Harjoituksen puutteestahan tässäkin vain oli kyse ja taisi siinä ratsastajaakin hieman jännittää (helposta luokasta huolimatta) kun pitkästä aikaa tuli kisoihin lähdettyä. Ensi kerralla olemme paremmin valmistautuneita ja voi olla että sen aika koittaa piankin - tallinomistajaa kun taisi tapahtumassa puraista pieni kisakärpänen... Morris oli kotona taas ihan oma itsensä, vaikkakin hieman väsynyt reissusta. Kyllähän tällä ruunalla on aikaisempaa kokemusta kilpailemisesta, mutta viime kerrasta alkaa jo olla aikaa. No, tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja Annukin taisi innostua ajatuksesta lähteä seuraavaksi mukaan ihan ratsastajan roolissa.

Pakkanen paukkui, mutta urheasti lähdimme ponin kanssa työskentelemään vasta-auratulle kentälle. Arvelin, että ruunalla piisaisi virtaa vapaapäivän jälkeen vaikka muille jakaa, mutta kattia kanssa! Ponia ei kiinnostanut tänään yhtään jumpata aitojen sisällä, ainakaan vireystilasta päätellen. Morris oli muutenkin tänään aika tahmea, kun ei olla päästy työstämään kouluratsastusta hetkeen kentän kunnon vuoksi. Tehtiin aikamme asetusharjoituksia pääty-ympyröillä, temponvaihteluita ja pysähtymisiä. Viimeksi mainitut eivät oikein sujuneet, kun herra oli niin nukuksissa, mutta muuten ratsu tuntui hiukan notkistuvan harjoitusten myötä. Pakkasen takia jätimme nyt isommat laukkaamiset väliin ja poni pääsi takaisin tarhaan laiskottelemaan.

Kappas, minähän olen nykyisin poninomistaja! ;) Tänään tehtiin siis kauppapaperit ja Morris kuuluu nyt ihan "virallisesti" minulle. Sen kunniaksi lähdettiinkin tunnin maastolenkille. Kyllä huomaa että herralla oli eilen vapaapäivä, oli sen verran säpsyllä ja pöllöllä tuulella tänään. Puskissa asui peikkoja ja laukkasuoralla ei meinannut jarruja löytyä ollenkaan. Hengissä sentään selvittiin ja kyllä oli ponille tullut hiki, kun tallille palattiin.