Kävimme Balin kanssa pitkästä aikaa esiintymässä näyttelyissä. Hirttivaara järjesti tapahtuman kunnioitettavan 7-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Samalla yleisölle tarjottiin mahdollisuus tutustua Hirttivaaran tiloihin ja alueella oli myös oikein mainio buffet. Meidän osaltamme itse näyttely sujui mukavasti ja kotiin palasimme tyytyväisinä kunniapalkinnon kera!

Tuomarin kommentit:
"Oikein kiva talvikuva. Hevosen linet onnistuneet hyvin."

Meille avautui loistava tilaisuus päästä harjoittelemaan rennolla otteella maastoesteitä Konikallion kunnostetulle maastoesteradalle. Balin kanssa olemme kotona päässeet kokeilemaan lähinnä maastopolulle kasattuja risukasoja, joten harjoitus tuli tarpeeseen. Ohjaajana meillä oli tallin vakiovalmentaja Vilja-Rosa Kauppinen.

Bali oli vireän ja reippaan oloinen kun lähdimme tallilta kävelemään radalle päin. Kaikki sujuikin oikein lunkisti siihen saakka, että pääsimme aloittamaan hyppäämistä. Esteet vaikuttivat aluksi hirveän pelottavalta ja Bali pörisi jopa tukille. Ihan kuin puunrunkoja ei olisi pölöpää-ruunan elämässä ennen eteen tullut. Haudan edessäkin saimme ensin tapella hyvän tovin, ennen kuin Herra Hyväkäytöksinen suostui yrittämään ylitystä jollakin tasajalkaloikan tapaisella. Kyllä se meno sentään loppua kohden hieman tasoittui ja lopuksi muutama suoritus sujuikin ihan onnistuneesti. Siitä tulikin mukava onnistumisen tunne kaiken vääntämisen jälkeen.

Treenin jälkeen olimme molemmat hiestä märkiä, vaikka melko kevyesti otettiinkin näin ensimmäisellä kerralla maastoradalla. Viltsun mielestä Balissa voisi olla ainesta maastoesteillekin, jos sen kanssa vain treenaisi ahkerasti rutiinin saamiseksi. Nyt kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä, "hui kauhistus". Hyvillä mielin palasimme tallille, jossa tarjolla oli vielä kahvia ja maukasta pullaa ahkerille valmennettaville. Taisin syödä niitä pahimpaan heikotukseeni ainakin kaksi.

Kahdesta valmennettavasta ratsukosta Bali oli tällä kertaa se rauhallisempi osapuoli. Ruuna oli reipas ja kuumeni päästessään hyppäämään, mutta Ninttu pystyi yhä kontrolloimaan vauhtia ja kasaamisastetta vaivattomasti niin että kaikki esteet pienistä lämmittelyhypyistä loppuverkan kokeilumieliseen, kapeaan 110 cm pystyyn onnistuivat sopusuhtaisesti. Varsinkin kun tunnin alussa Balille etsittiin takapää alle taivutuksilla ja kokoamisastetta muuttelemalla, oli ruuna hyppäämisen alkaessa hyvin vastaanottavainen ratsastajansa avuille ja pyynnöille.

Rataratsastuksen kaava meni juuri kuten alkupriiffissä oltiin kerrottu: ensimmäinen este menee fine, mutta mitä pidemmälle edetään sitä enemmän alkaa Balista löytyä vauhtia niin että viimeisimmällä esteellä Ninttu sai tehdä kaikkensa pitääkseen koko paketin kasassa. Ruuna tykkäsi selvästi hyppäämisestä, mutta kun vaan se maltti, maltti...! Vaikka ratsukoista tämä onnistui tekemään harjoitukset rauhallisemmin on työsarkaa silti vielä edesssä, sillä kaikesta näki kuinka ratsastaja sai tehdä kaikkensa jotta ruuna-reipas ei lähtisi kaahaamaan omiaan. Hyvä ettei se räjähtänyt joka suuntaan kun harjoituksena oli tehdä jokaisessa estevälissä voltti harjoitusravissa — Bali oli sitä mieltä että onpa mälsää, mennään jo etiöpäin pliis! Seuraavana päivänä oli varmasti Nintulla vatsalihakset hellinä sen menon jälkeen...

Loppupriiffissä valmennuksesta voitiin sanoa yhteisellä mielipiteellä että ihan ok meni, harjoiteltavaa vielä on mutta oikea suunta on löytynyt. Ninttu sai hyvin hallittua Balia sen alkaessa vouhkaamaan, mutta ratsastus olisi huimasti kivempaa ja helpompaa jos radalla saisi keskityttyä seuraavaan tehtävään eikä jatkuvasti vain hevosen pidättämiseen. Myös tämä ratsukko sai saman ohjeen kuin kollegansa: paljon siirtymisiä lyhyillä väleillä ja hevosta enemmän kuulolle. Niin, helpomminhan se on sanottu kuin tehty...

Tänään kävimme Balin kanssa ensimmäistä kertaa näyttelytapahtumassa. Bali käyttäytyi oikein hienosti ja teki mamin tosi ylpeäksi. Kotiin tultiin tietysti palkintoruusukkeen kera!

Tuomarin kommentit:
"Värikäs ja hevosen osalta huolellinen laukkakuva. Taustassa luonnosmaisuutta. Kodikas ja realistinen toteutus."

Istuin maneesimme katsomossa ja katselin kun valmennettavaksi tuli Ninttu, kauniin rautiaalla, suurella puoliveriruunallaan. Ruuna muistutti kovasti omaa hannover tammaani Aadaa. Nintun kavutessa Balileon selkään ja suuren ruunan lähdettyä liikkeelle, ihastuin sen suuriin liikkeisiin. Alkuverryttelyä seuratessani, huomasin että sai Ninttu tehdä töitä sen eteen, että Bali liikkui sujuvasti ja tehokkaasti. ”Taitaa Balia laiskottaa?” naureskelin Nintulle, ja hän vastasi myöntävästi. Loppuen lopuksi Bali alkoi liikkua eteenpäin paremmin ja ajattelin että nyt olisi aika aloittaa itse valmennus. Kokosin pitkille sivuille, toiselle yhden 80cm okserin ja toiselle sivulle kahden pystyesteen sarjan, molemmat n. 70cm korkuisia. Sanoin Nintulle, että ensin kokeillaan kahden pienen esteen sarjaa ja katsotaan, onko lähestymisessä ja askelpituudessa kuinka paljon säädettävää. Bali nosti laukan kevein avuin pitkällä sivulla. Kuitenkin lyhyeen sivuun mennessä laukka oli yltynyt jo melko nopeatempoiseksi, joten huikkasinkin Nintulle että tekee ruunan kanssa pääty-ympyrän vielä ennen toisen pitkänsivun sarjaesteitä. Ympyrällä ruunan laukan tahti hiljeni todella hyvin, ja nyt tempo oli sopiva. Ruunan lähestyessä ensimmäistä estettä, loikkasi se älyttömän kaukaa esteelle, jolloin esteiden väliin jäänyt tila ei ihan riittänyt sille, ja se kolautti kaksi puomia jälkimmäisestä esteestä. Kävin korjaamassa esteen ja sanoin Nintulle, että otetaan nyt rauhallisessa vauhdissa samat kaksi estettä. Bali tuli hyvätempoisessa pyörivässä laukassa ensimmäiselle esteelle. Kehotin Ninttua ottamaan muutaman pidätteen ennen ponnistusta, niin ruuna ei pääse hyppäämään ainakaan liian aikaisin. Tällä kertaa ensimmäisellä esteellä Bali ponnisti hyvästä kohtaa ja sen seurauksena toinenkin este ylittyi hyvin. Seuraavaksi voitaisiin ottaa kaikki kolme estettä ratana. Aloitetaan kahden esteen sarjasta ja edetään sen jälkeen okserille. Kehoitin Ninttua ottamaan taas pidätteet ennen molempia esteitä. Ruuna laukkasi rauhallisesti ensimmäiselle esteelle ja Nintun pidätteet tehosivat siihen hyvin. Se ponnisti juuri oikeasta kohdasta. Okseria lähestyessään ruuna pidensi askeltaan innokkaasti ja Ninttu teki pidätteitä heti sen huomatessaan. Okseri ylittyi jokseenkin pienellä ilmavaralla, mutta ponnistus tuli ainakin oikeasta kohdasta. Loppuvalkasta treenattiin vielä askelpituuden säätelyä puomiradoilla, kunnes ratsukko pääsi ansaitulle loppuverryttelylle ja lopettelemaan.

Tehtävänanto: "Vietit railakkaat uudenvuodenjuhlat kengittäjien ja esteratsastajien seassa ja iltasi venähti tottakai pitkäksi. Tulit hyvin valvoneena tekemään aamutallia Oldfinion Dressageen, mutta nukahdat kesken kaiken taukohuoneen penkille. Yersinio löytää sinut torkkumasta. Keksi typerin, hajuttomin ja mauttomin selitys sille miksi nukahdit työpaikalle mainitsematta kuitenkaan pitkäksi venynyttä illanviettoa. Hauskin, typerä, hajuton ja mauton tarina voittakoon. 150-200 sanaa."

Ensinnäkin, minähän en nukahtanut - tai siis en ainakaan suunnittelemattomasti. Olinhan jo jakanut aamuheinät ja hevosen vatsan toiminnan kannalta on hyvä, että se saa ensin korsirehut ja sitten vasta mahdolliset väkirehut. Olin vain siirtynyt tänne taukohuoneeseen odottamaan, että - öh - hevoset saisivat rauhassa syötyä Heinekeninsä. Niin, "heinänsä", niinhän minä juuri sanoin. Hotkiminenkaan ei tunnetusti ole hevosille hyväksi, joten siirryin pois tallin puolelta häiritsemästä väkirehuannoksiaan odottavia asukkaita. Aivan niin. Taukohuoneesta kantautuvan tasaisen kuorsausäänen oli tosiaan tarkoitus rauhoittaa hevosia, jotta ne eivät ahmisi ruokaansa liian nopeasti. Tässä oli ajateltu siis vain ja ainoastaan tallin hevosten hyvinvointia. Ai tuo pahanhajuinen vati tuossa vieressä? Tuota... käytin sitä vitamiiniliuoksen sekoittamiseen, oli kyllä melko voimakkaan tuoksuista tavaraa. Ai niin, saisiko olla sullekin Kopparberg-ei-kun-siis-kurkkupastilli? Ja joo, kyllä ne aamusapuskat uskaltaa varmaan nyt jo vihdoinkin jakaa. Just optimaalinen hetki sille, joten minä tästä alankin saman tien. Huh, taisinpa kuitenkin nyt nousta liian äkkiä ylös. Tarkemmin ajatellen... Tuota, ojennatko hiukan sitä vatia...

Alkuun Bali hieman ihmetteli maneesin meininkiä Zeus-poniorin aiheuttaessa alkukäynneissä hämminkiä hörhöilyllään, mutta varsin pian ruuna tuli tulokseen ettei moisesta sinkoilijasta tarvinnut välittää ja jatkoi tallusteluaan kuin mitään häiriötekijöitä ei olisikaan ja oltaisiin vain omalla, tutulla tallillakin. Vähän turhankin rennosti mentiin, sillä mitään ei Bali nähtävästi tahtonut tehdä ellei erikseen pyydetty. Se kyllä kulki suhteellisen hyvin eteenpäin, mutta reippaampikin olisi voinut olla ja apuihin se vastasi jäätävän hitaasti. Valmentajan virkaa toimittanut Iivari naputti heti alusta asti Ninttua herkistelemään Balia enemmän ja reagoimaan nopeammin jos ruuna vastaili hitaasti, ja vaikka miehen nalkutus ei ehkä miellyttänytkään — ketäpä — niin joka tapauksessa se tehosi. Kun lämmittelyn jälkeen ryhdyttiin pureutumaan valmennuksen teemana oleviin lisäyksiin sekä etuosakäännöksiin alkoi Balikin oikeasti jo liikkumaan ja kuuntelemaan ratsastajaansa, korvatkin olivat häneen päin eivätkä suinkaan sinne tänne muiden tekemisiä seuraten.

Lisäykset olivat muiden tuotoksiin verrattuina vaatimattomia, mutta toisaalta muut hevoset olivatkin jo edistyneempiä ja Balin tasoon nähden ne onnistuivat hyvin. Askel suureni jokaisessa askellajissa jonkin verran, ravissa parhaiten ja laukassa heikoimmin, ja Ninttu rytmitti siirtymiset hyvin niin että meininki näytti hallitulta ja harmoniselta. Koska laukka näytti tuottavan lisäyksissä suurinta ongelmaa ja siihen oltiin alkupriiffissä pyydetty erityisesti askellajina pureutumaankin, käytti Iivari jokaiselle varatusta kymmenminuuttisesta henkilökohtaistamisesta laukan säätöön. Balilla oli hyvä, pyöreä laukka, mutta ongelmana sillä tuntui olevan askelten pituuden säätely sekä kokoaminen: ruuna ikäänkuin tipahti alas aina kun sitä pyysi eteenpäin, ja laukkaa kasatessa se taasen ryhtyi helposti laukkaamaan ns. töpölaukkaa sen sijaan että olisi oikeasti koonnut kroppaansa, josta se taasen tippui helposti raville asettaessa ja kääntäessä. Valmennus oli liian lyhyt aika pureutua ongelmaan kunnolla, mutta siinä ajassa löytyi hyvät harjoituskeinot joilla jatkaa kotioloissa: kolmipiste- tai kevyt istunta poisti "ylimääräisen" paineen selästä, jolloin Bali pääsi käyttämään sitä oikein ja kykeni pitämään itseään ryhdissä niin laukkaa lisätessä kuin vähentäessäkin. Myöskin ohjastuntuman keveys osoittautui tämänkin hevosen kohdalla tärkeäksi: liika paine suussa sai Balin keskittymään paineen poistamiseen ja kaulan rullaamiseen enemmän kuin muiden apujen kuunteluun. Ruuna pysyi hyvin paketissa ja kuulolla kevyelläkin tuntumalla, ja Iivari pääsi jakamaan ranskalaisen ratsastustyylin ilosanomaa tällekin ratsukolle.

Tehtävänanto: "Kirjoita tarina siitä miksi meinasit myöhästyä koko kisoista ja miten onnistuit säilyttämään silti joulumielesi. Tarinassa on käytettävä sanoja/lauseita 'joulupukki', 'lumiukko', 'räjähtää' ja "Glögiä kiitos." juuri edellämainituissa muodoissa. Tekstin pituudella ei ole ylä- eikä alarajaa ja näkökulma on myös täysin vapaavalintainen."

Heräsin aamulla reippaan puoleisesti myöhässä huonosti nukutun yön jälkeen. Siinä vetäessäni ratsastussaappaita vauhdilla (vääriin) jalkoihin tuumailin, että ei hätä vielä ole tämän näköinen. Ehtisin aivan hyvin ajoissa kisapaikalle, kunhan syön aamupalan automatkalla ja olen tallilla oikein tehokas. Silmät ristissä kiitäessäni kohti tallia mietin, miten aikaisin joulupukki mahtaa joutua heräämään saadakseen lahjat jaettua kaikille maailman lapsille ja mitä tapahtuisi, mikäli kyseinen herra onnistuisi nukkumaan pommiin. Eipä kävisi kateeksi.

Tallilla en löytänyt uljasta kisaratsuani ensin mistään ja vasta tovin hakemisen jälkeen älysin, että hevonen onkin viety ulos. No tietysti, koska minun oli tarkoitus tulla paikalle laittamaan kisavarustustamme kuntoon ajoissa ennen ulosvientiä. Hevonen oli kuin lumiukko aamuisen lumipyryn jäljiltä. Onneksi sillä oli sentään loimi päällä, eikä minulle jää nopean harjaamisen jälkeen kuin jouhien letitys. Kiittelin itseäni siitä, että olin päätynyt klippaamaan ruunan tänä talvena. Varusteetkin olivat valmiina autossa odottamassa, joten pääsin varsin pian lähtemään matkaan. Ehdin tuskin kurvata tallipihalta pois, kun huomasin peilistä vilkaistessani, että jotakin saattaa puuttua matkasta. Äkkiä takaisin pihalle, traileri kiinni koukkuun ja hevosen lastaaminen mukaan. Luojalle kiitos, että Bali on helppo lastata! Sämpylä huulessa ajaessani manailin unenpuutettani ja mietin, joko olisi korrekti hetki räjähtää. Matka kisapaikalle onneksi sujui turvallisesti ja olin sen verran kiihtyneessä tilassa epäonnistuneen aamun jäljiltä, että rattiin nukahtaminen ei käynyt mielessäkään.

Latun tallille päästyämme laitoin hippulat vinkumaan ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa luokkamme lämmittelyyn. Rata meni miten meni - eipä siitä paljoa jäänyt mielikuvia - ja itse olin vain tyytyväinen, että päivän fiasko oli ohi. Loimitin hevoseni huolellisesti ja lastasin sen traileriin valmiiksi kotimatkaa varten. Kävin vielä Latulan satulahuoneessa palauttamassa sieltä jostakin kaapin päältä lainaamani ratsastushanskat, jotka olin unohtanut kiireessä lähtiessäni kotiin. Havahduin seuraavaksi siihen, kun joku ravisteli minua hereille udellen, josko tarvitsisin jotakin ja olihan kaikki kunnossa. Kaivautuessani mukavampaan asentoon loimikasan keskelle mutisin riemastuneena puoliunissani tallitontuksi luulemalleni henkilölle vastaukseksi "Glögiä kiitos."

Tämä osa on lisätty tarinaan myöhemmin. Jälkeenpäin minulle selvisi, että meidän suoritustamme ei oltu huomioitu tuloslistauksessa ollenkaan, sillä ilmoittautumiseni ei jostakin mystisestä syystä ollut alkuunkaan päätynyt kilpailunjärjestäjälle asti. Ei kai tähän muuta voi enää todeta, kuin että olipa tyypillistä tuuriani taas kerran. Päivä alkoikin jo niin lupaavasti... No, kotona meitä odotti kisapäivän jälkeen onneksi iloinen "tonttujoukko" glögi- ja piparivastaanoton kanssa. Miten ihana yllätys!

Ninttu oli toivonut minulta valmennukseen perusjuttujen kertausta, sillä ratsukko ei ollut kuulemma aikoihin käynyt valmentautumassa valvovan silmän alla. Perusjuttuja onkin hyvä harjoitella välillä oikein tarkasti ja kerrata niitä ennen kuin siirtyy vaativampiin juttuihin. Ratsukko oli kerennyt jo verrytellä minun saavuttuani maneesiin, joten pystyimme aloittamaan treenaamisen heti.

Ihan ensimmäiseksi halusin nähdä, miten Bali reagoi Nintun apuihin. Pyysinkin Ninttua tekemään hevosellaan muutaman pysähdyksen ja raviin siirtymisen. Bali reagoi apuihin liian hitaasti; raviin siirtymisissä Ninttu joutui käyttämään liian paljon pohkeita ennen kuin hevonen reagoi niihin. Huomasin myös, että tällä valmennus kerralla pitäisi keskittyä myös itse ratsastaan istuntaan, sillä Ninttu oli hieman ryhditön. Annoinkin ratsukolle tehtäväksi tulla minun ympärilleni isolle ympyrälle. Tehtäväksi annoin nopeita ravi-käynti-ravi siirtymisiä sekä Balin piti taipua. Jos Bali ei reagoinut pohkeisiin muutamasta kerrasta Nintun piti käyttää raippaa apuna. Tämän tehtävän aikana korjailin myös Nintun istuntaa, joka tahtoi valua liikaa ulos päin. Tehtävän edetessä Bali alkoi pikku hiljaa kuuntelemaan apuja paremmin, ja myös parin yleisilme alkoi näyttämään paremmalta.

Varsinaista ravi tehtävää emme valmennuksessa ennen laukkaa ottaneet, sillä halusin päästä korjailemaan Nintun istuntaa laukassa. Otin ratsukon liinan päähän ympyrälle, jottei Nintun tarvinnut keskittyä ohjaamiseen. Itseasiassa sidoin hevosen ohjat tämän kaulalle sekä pyysin Ninttua ottamaan jalustimet pois - näin hän joutui keskittymään istumiseensa ilman ohjien ja jalustimien tukea! Pienen alun tasapainon löytämisen jälkeen Nintulla ei kuitenkaan ollut itään ongelmia selässä pysymisen kanssa, kunhan vain Balin sai pysymään aktiivisessa laukassa, jolloin laukan rytmi pysyi samana. Liinassa pystyimmekin hyvin korjaamaan Nintun istuntavirheitä. Tehtävän lopussa Nintun istunta olikin jo tosi hyvä!

Vielä laukan jälkeen työskentelimme hetken ravissa. Pyysin Ninttua tekemään joitakin voltteja ympäri maneesia, jotta Bali taipuisi rehellisesti. Laukan jäljiltä Bali olikin mukavan eteen päin pyrkivä ja sitä oli yllättävän helppo työstää. Tämän jälkeen ratsukko sai jäähdytellä rauhassa.

Pieni vinkkilista:
- Paljon siirtymisiä, jolloin Bali tulee paremmin avuille.
- Raippaa saa käyttää, jos hevonen ei reagoi pohkeeseen.

Tehtävänanto, luokka Helppo C: "Kuvaile yhdellä lauseella sinun ja hevosesi juhlavaatetusta."

Sonnustauduimme suomalaista suoruutta ja vaatimattomuutta ilmentäen simppelisti sinivalkoiseen.

Tehtävänanto, luokka Helppo B: "Kuvaileva max. 200 sanan tarina Katriinan tallin itsenäisyyspäivätunnelmasta".

Sinivalkoinen lippu salossa, suomenhevosia kisapaikalla ja kaamoksen keskellä kärvistelevien suomalaisten suosikkijuomaa, kahvia, tarjolla teemaan sopivien leivonnaisten kera. Valkoisena hohtava hanki ja pilvetön, sininen taivas. Kuin luontoäiti itse olisi ottanut osaa kansallispäivän juhlallisuuksiin. Katriinan tallialueella ehdimme nähdä toinen toistaan mielikuvituksellisempia ja upeampia suomalaisuutta korostavia asukokonaisuuksia, eikä teemasta oltu tingitty myöskään yleisössä. En koe itseäni mitenkään erityisen isänmaalliseksi ihmiseksi, mutta sinä iltana tuli poikkeuksellisesti kilpailupäivän fiiliksissä polteltua sinivalkoista antiikkikynttilää vielä kotosalla.

Tehtävänanto: "Kirjoita kuvaus kilpailupäivästä/suorituksesta tuomarin näkökulmasta."

Radalle astelee alkutervehdykseen seuraava ratsukko ja selässä istuvalta naiselta irtoaa päivän muikein virnistys. Aavistelen, että hysteerisen leveän hymyn takana taitaa piillä aavistus jännitystäkin. Hevonen vaikuttaa kuitenkin ottavan tilanteen varsin rennosti, huolimatta ratsastajan virittyneestä olemuksesta. Tervehdyksen jälkeen ratsastaja kokoaa ohjat ja suoritus voi alkaa.

Ratsukko suorittaa ohjelmaa melko tasalaatuisesti. Iso ruuna on hyvin kuolaintuntumalla ja ratsastajakin vaikuttaa selvinneen alkukankeudestaan. Kesken laukkaympyrän hevonen kuitenkin yllättäen pysähtyy ja ratsastajakin vaikuttaa hieman kummastuneelta. Rautiaan siistiksi selvitetyt häntäjouhet nousevat korkeuksiin ja hevonen päästää höyryävän kasan keskelle rataa. Selässä istuva naikkonen ei oikein tiedä miten päin istua ja kaiken lisäksi tuntuu unohtaneen radan. Tässä kohtaa tuomarina tunsin syvää myötätuntoa raapustaessani paperiin yhden väärinratsastuksen. Lopulta ratsukko saa kerättyä itsensä ja saa radan suoritettua loppuun. Lopputervehdyksessä ratsastaja muistaa naama punaisena hymyillä oikein sydämellisesti.

Ninttu ähki ja ison ruunan selässä ja koitti saada tätä liikkumaan. "No nyt napauta sitä raipalla, sä et voi tulla tota jumppasarjaa jos toi hevonen kulkee kun joku etana!" Ninttu otti napakamman asenteen, nosti laukan ja suuntasi esteelle. Kun Bali oli ensimmäisen esteen hypännyt niin alkoi senkin jaloissa tapahtumaan jotain liikettä. "Wouuu hillitse vähän, johan se lähti menemään", rauhoittelin ja Ninttu naurahti, että tuollainen se kuulemma aina on esteillä.

Pyysin ratsukkoa suuntaamaan radalle ja seurasin ratsukon menoa radan loppuun asti. "Joo no saisit vähän tarkempi olla lähestymisissä, niillä on oikeesti tosi suuri merkitys ja hillitse sitä hevosta kans vähän, se häslää aika reilusti", ohjeistin ja pyysin Ninttua tulemaan radan uudelleen. "Okserin jälkeen ota vähän vahvemmin takaisin, se innostuu siitä ihan liikaa ja loppu ei suju", Ninttu teki työtä käskettyä ja johan Bali alkoi kuuntelemaan. "Joo just noin! Kun se hyppää, anna sen hypätä, mutta muista esteen jälkeen hillitä sitä, jotta se jaksaa keskittyä seuraavaan hyppyyn". Isoimmatkin esteet hypättiin jo mallikkaasti, eikä häsläystä huomannut lopussa melkein ollenkaan.

Ruuna pitää saada keskittymään ihan alusta alkaen, niin ratakin sujuu paljon paremmin. Ratsastaja joutuu ihan toden teolla tekemään töitä, mutta kovalla harjoittelulla Balista on vielä vaikka mihin!

Tehtävänanto: "Kirjoita suorituksestanne aloittaen jokaisen sanan ratsun toisella kirjaimella."

Autuaasti aavistelin ansiokasta aamupäivää, arvaamatta alkuverryttelystä alkavaa alisuoriutumista. Annoimme aihetta ankeaan arvosteluun, aiheutuen alituisista arviointivirheistä. Armoton antimenestys aikaansai apatiaa, antaen ainakin ajankohtaisen ajatuksen: aika alkaa arvostaa ammattivalmentajan apua.